HILDA-palvelu rakentuu visuaalisen kuvakerronnan lisäksi äänimaisemista. Tarinoiden kertominen vaatii taitavaa jälkikäsittelyä ja ammattiosaamista, jotta sisältöjen loppukäyttäjä pääsee nauttimaan äänimaailmoista häiriöttä ja laadukkaasti. Erityisen tärkeää äänenlaadun huomioiminen on silloin, kun sisältöjä tehdään erityisryhmille.

Kun HILDAn tekstisisällöt on puhallettu ääninäyttelijöiden toimesta henkiin, alkaa äänen jälkikäsittely, jota varten spiikatut äänitiedostot siirtyvät helsinkiläisen Teemu Vänskän työpöydälle operoitavaksi. Äänitöiden pariin Vänskä päätyi aikanaan musiikin ja muusikkouden kautta.

- Pääinstrumenttejani ovat piano ja kosketinsoittimet, joiden lisäksi soitan kitaraa ja jonkin verran muita kielisoittimia. Se, millaista ääntä eri soittimet tuottavat, on aina ollut tärkeä osa omaa muusikkouttani. Paljon oppii, kun kuuntelee muiden soittamista ja yrittää sovittaa oman soittonsa yhtyeen kokonaissointiin sopivaksi, hän kertoo.

Vänskä opiskeli aikanaan pianonsoittoa konservatoriossa ja myöhemmin musiikkiteknologiaa sekä musiikin tuottamista ammattikorkeakoulussa. Osaamista ovat täydentäneet musiikkiteknologian opinnot Sibelius-Akatemiassa. Mutta mitä kaikkea musiikkiteknologia pitää sisällään?

- Se onkin laaja kysymys! Nähdäkseni se tarkoittaa kaikkea teknologiaa, jota voidaan käyttää musiikin tuottamiseen ja äänittämiseen. Teknologian ja työkalujen tuntemuksen lisäksi siihen sisältyy myös vahva luova puoli: analyyttinen kuuntelu vaatii taitoa osata hahmottaa äänistä sellaisia ulottuvuuksia, joita ei harjaantumattomana kuule, Vänskä muotoilee.

Musiikin äänitystöitä Teemu Vänskä on tehnyt pitkään ja kertoo työskentelevänsä keskenään erilaisten musiikkityylien parissa mielellään.

- Viime vuosina muun muassa elektronista musiikkia, indietä ja jazzia on tullut tehtyä paljon.

Musiikin äänityksen lisäksi työkenttään kuuluu nykyään paljon erilaisia spiikkiäänityksiä. Kardemummon kanssa tehtävässä yhteistyössä hän sekä miksaa ääninäyttelijöiden spiikkaamia tekstisisältöjä että tarvittaessa äänittää kuvaustilanteita paikan päällä.

Sisältöspiikit kulkevat miksauspöydän kautta

Useat HILDAn sisällöt tulevat Teemu Vänskän työpöydälle ääninäyttelijöiden itsensä äänittämänä. Tällöin spiikit saapuvat yhtenä kokonaisuutena, jossa eri kohdat tulee pätkiä omiksi pienemmiksi leikkeikseen. Tämän työn Vänskä aloittaa miksaamalla äänen kokonaissoundia.

- Tämä on tärkeä vaihe: pyrin katsomaan, että äänenvoimakkuus säilyy samana paitsi läpi koko sisällön, myös suhteessa HILDA-palvelun muihin sisältöihin. Tavoitteena on, että sisällön vaihtuessa käyttäjä ei joudu säätelemään jatkuvasti äänenvoimakkuutta, hän kuvailee.

Lisäksi tässä vaiheessa äänityksestä voidaan tarvittaessa vaimentaa erilaisia äänitystilanteessa mukaan tarttuneita häiriöääniä siihen erityisesti tarkoitetulla ohjelmalla.

Vuosien yhteistyön kuluessa Teemu Vänskä kokee HILDAn sisältöjen miksaamisen muodostuneen tehokkaaksi ketjuksi, jonka ansiosta suuret äänikokonaisuudet päätyvät miksattuina ja pätkittyinä tiedostoina kardemummolaisten työpöydälle työstettäväksi. Musiikkiteknologian Vänskä näkee hyödyllisenä tässäkin: erilaisten työkalujen ja ohjelmien avulla mekaanista työtä pystyy hieman helpottamaan, jolloin kaikkea ei tarvitse käydä manuaalisesti läpi.

Viime aikoina Vänskä on lähtenyt opettelemaan ja tekemään itse myös kuvapuolta, mikä on tuonut mukanaan lisäymmärrystä siitä, mitä videon eri elementit antavat katsojalle.

- Kuva on puolet kokemuksesta eikä äänen tärkeyttä välttämättä tajua ennen kuin kokeilee katsoa videota huonolla äänenlaadulla. Tämän myötä olen oppinut myös lisää äänityön tekemisestä videotilanteissa: miten kuvaustilanteita mikitetään tehokkaasti ja saadaan se näyttämään luontevalta ja huomaamattomalta. On palkitsevaa, kun on pitkään työstänyt jotakin kokonaisuutta ja se alkaa lopulta toimia.

Esimerkkinä Vänskä mainitsee HILDA-palveluun kuvatut tuolijumpat, joissa äänitys tehdään kuvaustilanteessa. Häiriöttömän äänen saaminen on haaste, sillä mikrofoni on usein kiinni näyttelijässä ja liike tuo herkästi sivuääniä.

- Samalla täytyy olla huomaamaton mikityksen kanssa ja kuitenkin ottaa huomioon se, että äänitettävä liikkuu jumpatessa. Tällöin kaikenlaiset kohinat ja kahinat kuuluvat herkästi. Myös tilat, joissa kuvataan, voivat olla välillä kaikuisia tai meluisia, jolloin etäämmältä äänittäminen ei aina ole mahdollista, hän kertoo.

HILDAn kohderyhmässä korostuu tarve selkeydelle

Äänittämisen ja miksaamisen perusteet ovat Teemu Vänskän mukaan musiikissa ja puhetyössä samankaltaisia: kuten soittimet ja lauluäänet, myös kaikki puheäänet ovat erilaisia. Musiikkiteknologi kuuntelee analyyttisesti, mikä äänessä vaatii esimerkiksi taajuuskorjailua.

Jos puhujalla on esimerkiksi terävä s-kirjain, voi miksaaja pehmentää tällaisia alueita ja vaikuttaa siten äänikokemukseen. Puhetyössä olennaista on, että jälki on selkeää ja häiriötöntä. Ei kuitenkaan ole olemassa sellaista asetusta, jonka voisi vain heittää päälle ja joka toimisi automaattisesti kaikenlaisilla puhujilla.

- Äänittäjänä ja miksaajana tavoitteenani on tehdä puheesta mahdollisimman miellyttävä, mutta koen tärkeänä, että äänen persoonallisuus säilyy samalla luonnollisena, Vänskä pohtii.

HILDAn kohderyhmänä ovat usein muistisairaat ikääntyneet, joilla saattaa olla haasteita myös kuulon kanssa. Teemu Vänskä pitää tällaisen katsojan kannalta erityisen olennaisena, että äänen selkeys korostuu, se on helppoa kuunneltavaa ja äänenvoimakkuuden vaihteluilta vältytään.

Pyrin katsomaan, että äänenvoimakkuus säilyy samana paitsi läpi koko sisällön, myös suhteessa HILDA-palvelun muihin sisältöihin. Tavoitteena on, että sisällön vaihtuessa käyttäjä ei joudu säätelemään jatkuvasti äänenvoimakkuutta.

Oman erityispiirteensä HILDAn äänimaailmaan tuo palvelun televisiokäyttö: äänityöläisen on miksatessa otettava huomioon, että televisioita kaiuttimineen on erilaisia ja eri kokoisia. Akustiikkaa onkin Vänskän mukaan hyvä pohtia jo uusien tilojen rakentamisvaiheessa tai esimerkiksi silloin, kun tilaa kunnostetaan hoivakotikäyttöön.

Teemu Vänskän mielestä erilaisiin ääniin on tärkeää kiinnittää huomiota, mutta toisinaan äänen sulkeminen ulkopuolelle on äänen ammattilaisellekin toivottu asia. Tällaista ääntä on esimerkiksi jatkuva kaupungin liikenteen melu, jonka prosessointi voi olla hyväkin jättää vähemmälle. Samalla on kuitenkin mielenkiintoista olla ympäröivistä äänistä tietoinen.

- Erilaiset äänet ovat rikkaus! Olisi valtavan tylsää, jos kaikki kuulostaisivat samalta – eikä itsellänikään olisi sen jälkeen töitä, Vänskä nauraa.

‍