Kemiönsaaren Hannakoti tutustui HILDA-palveluun uudenlaisena toiminnan järjestämistä tukevana työkaluna. Etenkin HILDAn ruotsinkieliset sisällöt pääsivät tarkastelun alle kaksikielisessä saaristokunnassa, jossa ruotsi on enemmistökieli.

Eleonoora Henriksson työskentelee lähihoitajana Hannakodin Onnelassa, joka on dementiayksikkö. HILDA tuli testattavaksi työkaluksi yksikön arkeen, jonka päivittäiset aktiviteetit ovat tavallisesti esimerkiksi lehden lukemista, värittämistä tai itse suunnitellun jumpan ohjaamista.

- Haluan työssäni tehdä ikääntyneiden kanssa paljon asioita, mutta samalla koen, että usein voi olla vaikea keksiä erilaista toimintaa. Siksi halusinkin ottaa HILDAn ihan sydämen asiakseni, Henriksson kuvailee.

Hannakodissa aamupäivät ovat henkilöstön näkökulmasta kiireisintä aikaa. HILDA-palvelun käyttöön vakiintuivat etenkin iltapäivän tunnit. Hannakodissa yksittäiset HILDAn sisällöt on kestoltaan koettu erilaisille asiakkaille juuri sopivaksi: riittävän lyhyt mitta takaa, että ikääntynyt jaksaa keskittyä sen seuraamiseen sekä käydä aiheeseen liittyvää jatkokeskustelua.

Mistä tänään puhuttaisiin?

Eleonoora Henriksson uskoo olevansa taitamaton tekniikan kanssa, mutta koki siitä huolimatta HILDAn helppokäyttöiseksi ja käynnistämisen helpoksi. HILDAn sisältömäärää hän kiittelee kokonaisuutena, vaikka ruotsinkielisiä sisältöjä onkin tässä vaiheessa reilusti suomenkielisiä vähemmän. Suomea äidinkielenään puhuva Henriksson pystyi kuitenkin hyödyntämään ruotsinkielisten asiakkaiden kanssa myös HILDAn suomenkielisiä sisältöjä kääntämällä niitä suullisesti ruotsiksi ja nostamalla sisällöistä aiheita yhteiseen keskusteluun.

- Hoitajana sain sisällöstä keskustelunaiheen, ja suomeksikin katsotun sisällön perusteella jatkoimme keskustelua ruotsiksi. HILDA on toiminut työkaluna ideointiin ja antanut aiheita ruotsinkieliselle keskustelulle.

Henriksson koki myös HILDAn tuolijumpat miellyttäväksi työkaluksi: toisen suunnittelemaa jumppaa oli mukava ohjata ja vaihtelevat teemat tuntuivat mieluisilta sekä henkilöstöstä että asiakkaista.

Hoitajana sain sisällöstä keskustelunaiheen, ja suomeksikin katsotun sisällön perusteella jatkoimme keskustelua ruotsiksi.

Pia Blomqvist työskentelee yksikön päiväkeskuksessa, jossa vierailevat ikääntyneet asuvat kotonaan ja käyvät päiväkeskuksen toiminnassa kerran viikossa. Osalla asiakkaista on muistisairauksia.

- Teen ikääntyneiden kanssa hyvin monenlaisia asioita, muun muassa askartelen, Blomqvist kuvailee.

Maaseutumaisessa Kemiönsaaressa kotieläimet ovat ikääntyneille tuttuja ja lähes jokaisella on kokemus omasta kissasta tai koirasta. Luonto- ja eläinsisällöt väreineen ja visuaalisine elementteineen ovat olleet asukkaiden mieleen. Etenkin kissasisältö herätti katsojissaan runsaasti puhetta.

- Kissasisällön seuraamisella oli tapana venyä, sillä usein pääsimme puheissa jo koiriinkin, kun keskustelu lähti liikkeelle ja rönsyämään, Blomqvist nauraa.

Hän kertoo asiakkaiden eläytyneen luontosisällöistä erityisesti sieniretkeen, joka loi katsojalle autenttisen tunteen siitä, kuin olisi itse mukana metsässä. Tällaisten elämysten tarve on korostunut etenkin korona-aikana, joka on rajoittanut osin myös päiväkeskuksen toimintaa.

Päiväkeskuksen asiakkaissa osa on täysin ruotsinkielisiä ja osa kaksikielisiä, mikä näkyy toiminnankin järjestämisessä: maanantai on suomenkielinen päivä, tiistaisin ja keskiviikkoisin toiminta on ruotsinkielistä. Kaksikieliset asiakkaat ovat hyötyneet myös HILDA-palvelun suomenkielisistä sisällöistä.

- Meillä jumpataan joka päivä! Ruotsinkielisten asiakkaidenkin kohdalla pystyimme hyödyntämään sisällössä ohjattujen liikkeiden näyttämistä, Pia Blomqvist kertoo.

Muistisairaus palauttaa lapsuuden kieleen

Helena Magnusson vastaa yksikössä toiminnan järjestämisestä. Hän kuvailee työhönsä kuuluvan erilaisten jumppien ohjaamista ja ohjelman järjestämisestä vastaamista. HILDAa hän pitää hyvänä apuvälineenä hoitotyöhön.

- Ihmiset ovat tottuneet televisioon välineenä. Toki tekniikka on aina joillekin vierasta, tai moni ainakin pelkää sitä käyttäessään rikkovansa jotakin, Magnusson arvelee.

Hannakodin henkilöstö pitää hyvänä, että sisällöt on mahdollista pysäyttää haluamaansa kohtaan milloin tahansa. Tällöin tuolijumpissa voidaan etsiä enemmän apua tarvitsevien kanssa oikeita liikeratoja tai korjata asentoja ennen kuin jumppaa jatketaan. Myös kääntämisen ja ruotsinkielisen keskustelun herättämisen näkökulmasta pysäyttäminen on ollut hyödyllinen toiminto.

Etenkin muistisairaiden kohdalla ikääntyminen on paluuta ensimmäiseen omaan kieleen.

Kemiönsaaressa ollaan yhtä mieltä oman äidinkielen merkityksestä ja voimistumisesta eri elämänvaiheissa. Etenkin muistisairaiden kohdalla ikääntyminen on paluuta ensimmäiseen omaan kieleen: lapsuudessaan ruotsia puhunut saattaa palata ikääntyessään takaisin ruotsin kieleen, vaikka olisi puhunut aikuisikänsä suomea.

- Työskentelin itse pari vuotta Ruotsissa, ja tapasin suomenkielisen dementoituneen naisen, joka ei reagoinut juuri mihinkään. Kun puhuin hänelle suomea, hän avasi silmänsä ja kuunteli. Huomasin, että kielessä oli hänelle jotain tuttua, Magnusson kertoo esimerkin oman äidinkielen voimasta.

‍