Laitilalainen Petra Vuorio toteaa geronomitutkintoon liittyvässä opinnäytetyössään, että HILDAn sisällöt aktivoivat hoivakotien lisäksi myös päivätoimintaan osallistuvien arkea.

Petra Vuorio on tehnyt kolmekymmentävuotisen työhistoriansa Laitilassa ikääntyneiden parissa, ensin askarteluohjaajana ja myöhemmin kuntoutus- ja virikeohjaajan roolissa. Geronomitutkinnon suorittaminen oli luontevaa jatkumoa työuralle.

- Ikääntyneiden lisäksi olen aina ollut kiinnostunut kulttuurista ja sen keinoista tuoda elämään mielekkyyttä. Kaikki tämä tuntui yhdistyvän HILDA-palvelussa, johon olin aiemmin tutustunut. Jossain vaiheessa löysin kiinnostuksen kohteilleni myös yhteisen nimittäjän: sosiokulttuurisen innostamisen.

Vuorio tarkasteli tänä keväänä valmistuneessa, Satakunnan ammattikorkeakouluun tehdyssä opinnäytetyössään yli 65-vuotiaiden kotona asuvien ikääntyneiden kokemuksia HILDA-palvelun sisällöstä ja teknologian käytöstä. Kohderyhmäläiset osallistuvat viikoittain Laitilan kaupungin tai Laitilan Vanhaintuki ry:n järjestämiin toimintoihin. Matalan kynnyksen toimintaa järjestetään sekä avoimissa ryhmissä että toimintaan ennakkoon ilmoittautuen.

- Osa päivätoimintaan osallistuvista on kotihoidon palvelujen piirissä, kaikilla näitä palveluita ei ole. Osa ryhmäläisistä kärsii muistisairauksista. Ryhmäläisten toimintakyky vaihtelee, mutta fyysisesti kaikki pääsevät vielä itse liikkumaan, Vuorio kertoo.

Vuorio valitsi mukaan opinnäytetyötuokioihin HILDA-palvelun musiikkimatka-, tuolijumppa- ja rentoutussisältöjä sekä luontoteemaisista osioista kansallispuistoja ja lintujen ääniä käsittelevät sisällöt.

- Nämä osiot sopivat järjestämiini ryhmätilanteisiin ja ne toivat hyvin esiin myös HILDA-palvelun sisältövalikoimaa, Vuorio kertoo.

Katsottujen sisältöjen pohjalta ryhmäläiset saivat muistella, keskustella ja jakaa muille omia kokemuksiaan sekä omaan elämäänsä liittyviä tapahtumia. Kokemuksia kerättiin ryhmähaastattelun keinoin. Keskustelu nosti esiin pohdintaa omasta nykyisestä toimintakyvystä sekä omien luonto- ja metsäkokemusten muistelua.

Geronomi Samu Vatanen Kardemummo Oy:stä pitää oppilaitosten kanssa tehtävää yhteistyötä tärkeänä.

- Yhteistyö Petran ja Satakunnan ammattikorkeakoulun kanssa sujui todella mutkattomasti. Tämä on myös meille erinomainen mahdollisuus saada kokemuksia palvelusta ulkopuolelta. On arvokasta, että pintaraapaisun sijaan syvennytään tiettyyn palvelun osa-alueeseen, Vatanen toteaa.

Yhteinen muistelu yhdistää menneen ja nykyisen

Yksi Petra Vuorion opinnäytetyön tavoitteista oli lisätä tietoisuutta ikäteknologiasta ja sen käyttömahdollisuuksista. Vuorion mukaan päivätoimintaan osallistuvat ovat pääosin kiinnostuneita teknologiasta.

- Tälle kohderyhmälle nykyteknologia saattaa muutenkin olla tuttua. Osalla on esimerkiksi älykännykät, joita he käyttävät sujuvasti, hän kertoo ja arvioi myös tuokioiden järjestämisen vaivattomuutta.

- Mitä tulee HILDAan liittyvään tekniikkaan, paljon helpommaksi sitä ei kyllä voisi tehdä.

Vaikka erilaisissa kohderyhmissä voi olla paljonkin kuntoisuuseroja, Petra Vuorio arvelee, ettei suhtautumisen HILDAn sisältöihin täydy olla kuntoisuus- tai välttämättä edes sukupolvikysymys. Vuorio kertoo esimerkin tilanteesta, jossa ryhmäläiset keskustelivat HILDAn sisällön innoittamana erilaisista kulkuvälineistä.

- Olimme muistelleet aikaa, jolloin kaikilla ei välttämättä ollut omaa polkupyörää. Myöhemmin yksi osallistuja halusi yllättäen palata aiheeseen. Hän oli aiemman keskustelun yhteydessä unohtanut kertoa muistonsa siitä, miten useampi ihminen ajoi saman pyörän päällä, ja sittemmin tuo hetki yhtäkkiä nousikin mieleen. Parhaimmillaan yhteinen muistelu tässä hetkessä on juuri tällaista: mennyt ja nykyinen yhdistyvät. Ajatusprosessi jatkuu myös yhteisen tilanteen jälkeen.

Mukana Petra Vuorion järjestämissä tuokioissa oli tilanteesta riippuen yksi tai kaksi ohjaajaa. Myös ohjaajilta saatu palaute oli rohkaisevaa: sekä he että Vuorio ovat sitä mieltä, että HILDA-palvelu toimii hoivakotien lisäksi hyvin myös päivätoiminnan piirissä.

- Kokemukseni mukaan HILDA antaa sisältöä myös päivätoimintaan osallistuvien arkeen. Se lisää kanssakäymistä ja aktivoi keskinäistä kommunikointia silloinkin, kun osallistujien toimintakyky on vielä keskimääräistä parempi.

‍