Kardemummo Oy on mukana Helsingin yliopiston tutkimushankkeessa, joka pyrkii selvittämään, millä tavoilla musiikin käyttöä voidaan optimoida muistisairauksien hoidossa. Interventioissa tarkastellaan sekä perinteistä musiikkiterapiaa että digipohjaista musiikki-interventiota, joista jälkimmäisessä hyödynnetään HILDA-palvelun musiikkisisältöjä.

Kardemummo Oy on HILDA-palvelullaan mukana Musiikin muistijäljillä -projektissa. Taustalla vaikuttaa Musiikin, mielen, kehon ja aivojen tutkimuksen huippuyksikkö, ja hanketta johtaa neuropsykologian apulaisprofessorina Helsingin yliopistolla työskentelevä Teppo Särkämö.

Musiikin muistijäljillä -hanke liittyy musiikin käyttöön muistisairauksien hoitotyökaluna ja kuntoutuksena. Heti alussa Särkämö mainitsee, ettei aihe sinänsä ole uusi.

- Musiikkia on käytetty dementiahoidossa ja neurologisessa kuntouksessa jo pitkään. Tuntuu, että viimeisten 10-15 vuoden aikana on tullut entistä enemmän näyttöä siitä, mitä on pitkään kaivattukin: onko musiikista näissä hyötyä, ja jos on, niin mihin kaikkeen, hän toteaa.

Kardemummon Samu Vatanen mainitsee kuulevansa usein hoitajien suusta esimerkkejä hoivakodin asukkaasta, joka tutun musiikkikappaleen kuullessaan tunnistaa sen heti ja löytää sanatkin selkärangasta välittömästi. Ilman musiikin kaltaista ärsykettä näin tuskin tapahtuisi. Myös Teppo Särkämö kertoo kuulevansa vastaavia empiirisiä kokemuksia sekä hoitajilta että omaisilta.

- Suuri määrä tällaista anekdoottista näyttöä tekee asiasta ihan todellisen ja osaltaan myös ruokkii tutkimusta. Perustutkimus musiikista on kokeellisessa tutkimusmielessä vielä puuttunut, mutta ilmiö tunnistetaan ja vähän jo tiedetäänkin, mistä se johtuu, hän kuvailee.

Aiempi tutkimus on perustunut suhteellisen pieneen näyttöön ja perustunut lähinnä kokemuksellisuuteen: nyt tehtävässä tutkimuksessa tuloksia etsitään kliinisen tutkimuksen ja aivotutkimuksen työkaluja hyödyntämällä. Teppo Särkämön mukaan nykyään ymmärretään jo melko paljon paremmin, mitä musiikki voi tehdä muistisairaalle emotionaalisesti, mutta myös sosiaalisesti ja jossain määrin kognitiivisestikin eli esimerkiksi muistin toiminnan ja keskittymiskyvyn näkökulmasta. Tämä havaittiin jo aiemmin toteutetussa Muistaakseni laulan -hankkeessa, jonka tarkoituksena oli edistää musiikkipohjaisten kuntoutusmenetelmien käyttöönottoa ja tarkastella niiden vaikuttavuutta.

Musiikkikognitio muuttuu muistisairauksissa - mutta miten?

Musiikin muistijäljillä -hankkeessa tarkastellaan sekä perinteistä musiikkiterapiaa että digipohjaista musiikki-interventiota, joista jälkimmäisessä hyödynnetään HILDA-palvelun erilaisia musiikkisisältöjä. Niissä näkökulmana ovat laulaminen, musiikin kuuntelu ja muistelu, musiikkiliikunta sekä kognitiivinen stimulaatio. Hankkeen ytimessä on kysymys siitä, millä kaikilla tavoilla musiikin käyttöä voitaisiin optimoida osana muistisairaan hoitoa, mutta Särkämö nostaa rinnalle myös useita muita kysymyksiä.

- Minkä tyyppisiä musiikki-interventioita pystytään toteuttamaan laajalti, helposti ja kustannustehokkaasti, jotta se voitaisiin aidosti viedä osaksi hoivayksikön päivittäistä työtä? Tärkeitä ovat myös kysymykset siitä, kuka musiikin käytöstä hoidossa erityisesti hyötyy, ja mitkä ovat ne tekijät, jotka säätelevät musiikin vaikuttavuutta yksilötasolla, hän luettelee.

Teppo Särkämö toteaa monen meistä ammentavan musiikista positiivisia kokemuksia, mutta siitä saatavat terveydelliset, kognitiiviset ja sosiaaliset hyödyt ovat vielä toistaiseksi melko tuntemattomia. Tutkimuksen kannalta kiinnostavaa on myös se, millaisesta muistisairaudesta on kyse ja missä vaiheessa sairaus ihmisellä on – oman aiemman elämän musiikkitaustan vaikutuksesta puhumattakaan.

Jos löydetään neurobiologinen malli sille, miksi musiikki voi säilyä muistisairauden edetessä, se tarjoaa vahvan lähtökohdan myös sille, miten musiikin käyttöä voidaan lähteä soveltamaan muistisairaan hoivassa ja kohdentamaan sitä tarkemmin.

Kaikesta tästä seuraa myös laajempaa tarkastelua siitä, miten musiikkikognitio ylipäätään muuttuu erilaisissa muistisairauksissa. Teppo Särkämön mukaan tutkimus voi auttaa muuttamaan osin juurtuneitakin käsityksiä, joita meillä on muistisairaista henkilöistä.

- Jos löydetään neurobiologinen malli sille, miksi musiikki voi säilyä muistisairauden edetessä, se tarjoaa vahvan lähtökohdan myös sille, miten musiikin käyttöä voidaan lähteä soveltamaan muistisairaan hoivassa ja kohdentamaan sitä tarkemmin, Särkämö kuvailee.

HILDA toimii kollektiivisena aikaan juurruttajana

Samu Vatanen kuvailee tutkimusprojektissa mukana olemisen antavan yritykselle valtavasti eväitä. Itse hän lähestyy aihepiiriä monesta näkökulmasta: yrittäjänä, vanhusalan ammattilaisena ja muusikkona. HILDA-palvelussa musiikki on ollut alusta asti aivan keskiössä, ja edelleenkin se on käyttöraporttien perusteella ylivoimaisesti suosituin sisältökategoria.

- Kun aikanaan muotoilimme HILDAan ensimmäistä versiota synnyinvuoteen perustuvasta musiikkimatkasta, Teppo oli ensimmäisiä ihmisiä, joille esittelimme sitä. Tässä tutkimuksessa mukana oleminen sulkee tietyllä tavalla ympyrän, Vatanen toteaa.

Teppo Särkämö arvelee HILDA-palvelussa yhdeksi tärkeäksi ihmisiä yhdistäväksi tekijäksi juuri lapsuus- ja nuoruusajan musiikin sekä niiden yhdistämisen valokuviin samoilta ajoilta. Jos sisältöjä seuraava ikääntyneiden ryhmä on riittävän homogeeninen, kaikki sen jäsenet tunnistavat yhteiset, tiettyyn aikaan palauttavat ilmiöt.

- Vaikka kyseessä olisikin vain yhden henkilön synnyinvuoteen perustuva matka, tarjoaa HILDA kollektiivisen tavan juurruttaa koko ryhmä juuri kyseiseen aikaan sekä palauttaa mieleen ja jakaa siihen liittyviä muistoja ja tunteita.

‍